Mene metsään ja rikastu
Suuntaan katseeni sinne, mistä polkuni kulkee metsän sisään. Varhainen kevät tuntuu ihollani yöpakkasen jälkihehkuna. Kevyt tuulenvire joka kesempänä olisi pehmeä, on vielä hieman teräväreunainen, viileästi värähtelevä. Herättelevä. Kasteenkosteasta maasta kurottavat kaikki kilvan kohti aurinkoa. Se on ehtinyt korkealle ennen minua. Vaalean vihreä valon kajo. Koivussa jo pienet lehdet, vaahterassa pienemmät, aivan vastasyntyneet, oikovat itseään suuremmiksi. Vanha tammi vielä lehdetön, jäyhänä satavuotisen runkonsa kanssa alastomana paikoillaan huutelee: tule tänne heräämään, kuuntele, katso, voitko haistaa kevään? Ja minä menen. Jotkut minä tunnen. Näen pihlajan heräävän. Haavan rungon harmaat läiskät. Nuppuinen tuomi. Ja sitten on niitä, joita en tunne, vielä. Askeleeni kevyt ja silmäni tarkka. Sinivuokoista osa jo hailakoita, mutta uusimmat väriä täynnä. Ja valkovuokot nostaneet lehtensä, kurottaneet kukkansa korkeammalle. Ja keltaisena loistavat mukulaleinikit ja keltavuokot v