Lataa akkusi lomalla. Tai itseasiassa, tee se jo töissä.

Kesällä on saanut lukea vinkin jos toisenkin siitä, miten lomailla oikein. Eli niin, että palautuu työn aiheuttamasta kuormituksesta. Ja niin, ettei ota lomasta stressiä.
Älä siis lomaile väärin!
Mallia oikeaoppisesta lomailusta näkee luonnollisesti somesta - toisten lomapäivityksistä.
Mutta varo lomastressiä, ettet heti epäonnistu.


Vinkit lähtevät ajatuksesta, että työssäkäynti on kuormittavaa. Niin kuormittavaa, ettei siitä noin vain voi palautua. Onko se? Ja eikö voi?


Monia työ kuormittaa ja se näkyy yksilöllisesti erilaisina merkkeinä, kuten huonoina yöunina, uupumuksena, keskittymisvaikeuksina ja aikaansaamattomuutena. Myös ärtyneisyys, tyytymättömyys ja kyynisyys voivat olla stressin ja kuormittuneisuuden ilmentymiä. Kiire, keskeneräiset työt ja työmäärän hallitsemattomuus aiheuttavat kuormitusta. Erityisesti heikot vaikutusmahdollisuudet työn sisältöön ja tekotapaan aiheuttavat stressiä ja työn kokemista merkityksettömänä. Tämä kokemus on tutkimusten mukaan yksi suurimmista kuormittuneisuuden ja työuupumuksen aiheuttajista.


Lomalla pitäisi sitten palautua tästä kaikesta ja niin sanotusti ladata akut.
Erinomainen kielikuva muuten!
Minulle akkujen lataaminen on eniten tuttua älypuhelinten maailmasta. Mitenköhän kävisi, jos lataisin puhelimeni akkua vain lomalla ollessani ja yrittäisin pärjäillä sillä sitten seuraavaan lomaan?


Jos akun lataa täyteen, se kestää jonkin aikaa. Vaikka akkua lataisi nelinkertaisen ajan, se tyhjenee kuitenkin samassa ajassa. Puhelimen toiminta-aika riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka paljon sitä käytetään ja mihin. Ja toisaalta siitä, kuinka usein sitä ladataan. Aktiivikäytössä olevaa puhelinta pitää ladata yleensä päivittäin. Jos akku pääsee tyystin tyhjenemään, laite sammuu. Ja silloin sen pitää olla latauksessa jonkin aikaa, ennen kuin sitä voi taas käyttää.
Jos ajattelemme ihmistä, tilanne on lähes samanlainen.


Ihmisen akkujen latautumiseen lomalla liittyy pari pulmaa.
Ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää, että loma on virranlähde.
Kotona voi olla krooninen parisuhdekriisi meneillään. Tai korvakierteessä itkevä lapsi. Vapaapäivät voivat olla työpäivää raskaampiakin, ei ole päivähoitoa eikä koulua eikä kukaan muu ota vastuuta katraan ruokkimisesta. Taloudelliset dilemmat hyökkäävät päin näköä pahimmin juuri vapailla, kun maksulliset lomahuvitukset ja matkat ovat ajankohtaisia. Läheisellä voi olla sairautta, joka estää rennon lomailun. Joku jännittää lomalla herkästi aktivoituvaa omaa tai puolison alkoholin käyttöä ja sen seuraamuksia. Vapailla vastaan voivat tulla remonttia huutavat kodin nurkat, pyykkivuoret ja kasaantuneet kotityöt. Stressiä voi tulla silkasta yhdessäolostakin, kun ei olla totuttu näkemään toisen naamaa ihan niin paljoa. Akkua kuluu.

Toinen pulma on, että ihminen voi lomalla haluta tehdä jotakin sellaista, joka vaatii virtaa. Vaikka olisi mukavaakin. Eli joskus akkua pitäisi ladata varta vasten lomaa ja vapaa-aikaa varten. Monilla on haaveita ja odotuksia lomalle. Oikeaoppisessa lomailussa niitä ei tietenkään saisi olla liikaa, ettei tule lomastressi. Mutta entä jos on paljon haaveita? Jos työpäivinä ei ehdikään muuta kuin hoitaa perusrutiinit, niin eikö silloin ole aika luonnollista, että erityisemmät tekemiset jäävät loma-aikojen haaveeksi. Silloin on paljon ohjelmaa, jonka jälkeen on ehkä onnellinen, mutta myös väsynyt.


Jos kuitenkin onnistut lomailemaan oikein. Palaudut työn aiheuttamasta kuormituksesta ja vältät lomastressin. Hienoa, olet esimerkillinen! Valitettavasti siltikin on luvassa huonoja uutisia. Akun ominaisuudet ovat mitä ovat. Onnistuneen ja palauttavankin loman vaikutus on lyhytaikainen. Enimmillään muutaman viikon. Opettajan kymmenen viikon kesäloma ei kanna sen pidemmälle kuin tavallisen työläisen muutama lomaviikko.


On tietysti vähän hankalaa, jos on jo loman alkaessa totaaliuupunut työn kuormituksesta. Silloin on luultavasti uupunut myös loman päättyessä. Monilla kuitenkin tuntuu olevan ennen loman alkua selkeä kuormitustila päällä. Loman alku kuluu työasioista irrottautumiseen. Sitten voi lomailla. Ja sitten loma loppuu. Työt alkavat. Ja eipä aikaakaan, kun loman palauttava vaikutus on tipotiessään ja stressin merkit alkavat näkyä.


Mutta näinhän sen ei ole pakko mennä.


Ensinnäkin, mikäli mahdollista, loma kannattaa jakaa osiin. Lyhyen loman palauttava vaikutus on suunnilleen sama kuin pitkän. Kahdella lyhyellä kesälomalla saa siis tuplasti enemmän palauttavaa vaikutusta. Voi olla myös hyödyllistä aloittaa ja lopettaa loma kesken työviikon. Jos jäät keskiviikkona lomalle, et viikonlopun jälkeen juuri enää maanantain ja tiistain työpäivistä kuormitu. Kahden päivän työviikko tuntuu jo melkein lomalta. Ja jos palaat lomalta keskiviikkona, et ehdi pahasti stressaantua ennen viikonloppua. Esimerkiksi kahden viikon loman voi jakaa kolmelle työviikolle, jolloin kevyemmän kuormituksen aika on pidempi. Lomapäiviä voi ripotella myös pitkin vuotta esimerkiksi pitkiksi viikonlopuiksi. Jos tutkimuksiin on uskomista, kannattaa kokeilla.


Mutta palataanpa taas puhelimiin ja akkuihin.
Hyviäkin uutisia nimittäin on.

Ensiksikin, virrankulutusta on mahdollista säädellä. Kaikkein kuluttavimmat sovellukset voi sulkea tai jopa poistaa. Laitteen käyttöä voi rajoittaa, jos haluaa akun kestävän pidempään. Laitteen voi tarvittaessa laittaa virransäästötilaan. Ylipäätäänkin asetuksia voi säätää niin, että kaikki ohjelmat eivät piippaile mitättömistä asioista. Netin voi laittaa pois päältä joksikin aikaa, eikä mitään pahaa tapahdu. Käytä akkua vain sellaisiin asioihin, jotka ovat tärkeitä. Ensin pitää toki miettiä, mitkä ovat tärkeitä. Nyt puhutaan puhelimesta ja akun säästämisestä. Mutta yhtä hyvin voit työssä laittaa tehtävät tärkeysjärjestykseen, karsia vähemmän tärkeitä, olla reagoimatta jokaiseen piipitykseen. Voit tunnustella, mitkä ovat kuormittavimpia asioita ja pyrkiä minimoimaan ne tai ainakin hallinnoimaan niihin käyttämääsi aikaa tehokkaasti.

Ja toiseksi, akkua voi ladata myös töissä. Jos akkua kuluu työpäivän aikana, sitä kannattaa myös ladata työpäivän aikana. Työpäivän lakisääteisistä tauoista voi tehdä laadukkaita palautumishetkiä, ruokatunnilla kannattaa syödä hyvin. Myös pienempiä taukoja voi käyttää hyödyksi: pieni voimistelu, porraskävely, venyttely. Kahdessa minuutissa ehtii nauttimaan palan suklaata silmät kiinni ja makuaistimukseen keskittyen. Ikkunasta voi katsella hetken aurinkoa tai pilviä - tai käydä vilkaisemassa niitä ihan ulkona. Kotiin lähtiessä voi käydä mielessään läpi kaikki ne työt, jotka on saanut päivän aikana onnistuneesti tehtyä.


Älypuhelimille on vara-akkuja. Ihmisille ei. 
Eihän kukaan nyt niin hölmö ole, että lähtee tyhjän akun kanssa kotiin. Illaksikin tarvitaan virtaa. Olisi höperöä ajatella, että lataisimme älypuhelintamme vain viikonloppuisin ja lomilla. Tai että lataisimme sitä koko sunnuntaipäivän ja sitten kuvittelisimme sen toimivan koko seuraavan viikon.


Mutta kenen tehtävä on pitää huolta siitä, ettei työntekijä kuormitu liikaa?
Ja että hän pystyy lataamaan akkujaan myös työpäivän aikana?


Työnantaja tietysti toivoisi, että työntekijät lähtökohtaisesti olisivat stressinsietokyvyltään hyviä, eivätkä uupuisi. Ja että heidän elämäntapansa ja vapaa-ajanviettonsa tukisivat työstä palautumista. Harrastaisivat liikuntaa, pitäisivät huolta ihmissuhteistaan, söisivät terveellisesti ja nukkuisivat riittävästi. Ja näin työntekijän tietenkin kannattaisikin toimia, sekä itsensä että työnantajan iloksi. Mutta työntekijät ovat erilaisia ja samakin työntekijä on erilainen eri aikoina.


Työntekijä puolestaan tietenkin toivoisi, että työnantaja olisi järjestänyt työntekemisen olosuhteet mahdollisimman hyviksi, jotta kuormitus pysyisi kohtuullisena. Työntekijän intressinä ei ole käyttää kallisarvoista vapaa-aikaa työkuormituksen purkamiseen -  vaan vapaa-aikaan. Työntekijän kannalta olisi hyvä, jos työssä aiheutuneet kuormitukset hoidettaisiin kuntoon pääsääntöisesti siellä, missä ne ovat tulleetkin, eli työssä.


Kumpikin toivoisi, että juuri se toinen ottaisi vastuuta.
Mutta itseasiassa kummankin kannattaisi ottaa vastuuta.


Työntekijän, niin kuin jokaisen ihmisen, kannattaa pitää itsestään huolta. Kannattaa tehdä töissä ja kotona kaikki se, mikä lisää hyvinvointia töissä tai kotona. Olennaisia asioita ovat liikunta, ravinto, uni ja ihmissuhteet. Tärkeää on myös huolehtia, että työpäivän aikana palautuu mahdollisimman hyvin kuormituksista. Osa näistä asioista on sellaisia, joita työntekijä voi säädellä itse. Osa on sellaisia, joihin työntekijä tarvitsee apua työnantajalta.


Fiksu työnantaja ymmärtää tämän. Hyvinvoiva työntekijä on tuottavampi kuin huonosti voiva työntekijä. Jos on onnistunut palkkaamaan hyvän työntekijän, hänestä kannattaa pitää huolta. Muuten hän väsyy tai lähtee. Ja jos palkkalistoilla sattuu olemaan kuormittunut työntekijä, hänestäkin kannattaa pitää huolta. Muuten työkyky ei palaudu.

Työnantajan mahdollisuudet lisätä työntekijät hyvinvointia ovat hyvin monipuoliset. Ruotsissa ainakin Toyotalla ja vanhusten hoidossa on kokeiltu kuusituntista työpäivää ansiotasoa alentamatta. Kyse ei ollut hyväntekeväisyydestä, vaan eräänlaisesta kiky-ratkaisusta. Tavoitteena oli lisätä työhyvinvointia, vähentää sairauspoissaoloja ja parantaa työn laatua. Näin myös tapahtui. Lisääntynyt vapaa-aika vähentää arjen stressiä, joten tehoja jää enemmän työhön. Lyhyemmän työpäivän jaksaa työskennellä tehokkaammin ja laadukkaammin. Kuormitus vähenee sekä työpäivässä, että vapaa-ajan arjessa, joka vähentää mm. sairauslomia.

Toyotaa voimme kiittää myös LEAN-mallista, jossa työnkuvaa siivotaan ns. turhista asioista. Tämä vähentää luonnollisesti myös turhien asioiden aiheuttamaa kuormitusta.
Yksi suuri, mutta liian vähän käytetty työhyvinvointia lisäävä tekijä on työntekijän autonomian lisääminen omaa työtä koskevassa päätöksenteossa.

Itse olen koko työurani ajan käynyt säännöllisesti työnohjauksessa työnantajan laskuun. Se on erityisesti asiantuntija- ja esimiestehtävissä sekä kaikessa henkistä kuormittumista aiheuttavissa työtehtävissä hyvä keino pitää huolta työntekijän hyvinvoinnista, työssä kehittymisestä ja ammatillisest laadusta. Työnohjauksessa voidaan myös opetella hallitsemaan työn kuormitustekijöitä.

Työnantaja voi tukea työntekijän terveellistä elämäntapaa mm. tarjoamalla liikuntaseteleitä tai mahdollistamalla palauttavia liikuntahetkiä työpäivän aikana. Jotkut työnantajat mahdollistavat ja maksavat hierojalla käynnin työajalla, toiset tarjoavat väelleen aamupalaa tai terveellisiä välipaloja. Esimerkiksi aamupuuron tarjoaminen on hyvin kustannustehokasta. Tarvitsee vain ostaa puurohiutaleet ja vähän lisukkeita ja sopia puuronkeittovuorot. Työpäivän tai aamupalaverit voi aloittaa yhteisellä kaurapuurolla. Yhdessä syöminen sitäpaitsi parantaa myös työpaikan ihmissuhteita.

Kaikki yllämainitut ovat tietenkin asioita, jotka aiheuttavat työnantajalle kuluja. Mutta ne maksavat itsensä myös takaisin. Oikeastaan ne ovat aika pieniä investointeja, jos sillä vältetään sairauslomia tai nostetaan työtehoa.

Kaikenlainen hyvän tarjoaminen ja työntekijästä huolen pitäminen ovat myös asioita, joiden kautta työntekijälle välittyy viesti häneen kohdistuvasta arvostuksesta. Kokemus, että hän on tärkeä ja merkityksellinen.
Ja tämä kokemus itsessään on yksi hyvin merkittävä työkykyä ylläpitävä tekijä.

Maksuttomia ja pienellä vaivalla aikaansaatavia huolenpidon alkeita ovat mm. työnantajan halu pitää huolta, että työntekijä ehtii pitää taukonsa ja että työpaikalla on hyvä olla. Sen voi näyttää esimerkiksi kysymällä "Olethan ehtinyt syödä?" tai "Mitä sinulle kuuluu?"

Ei ole kenenkään etu, että työntekijän akku tyhjenee.

Akkua pitää siis ladata riittävän usein, sekä työpaikalla että kotona.

Kuormittavasta työstä on viisasta palautua jo työpäivän aikana.

Silloin virtaa riittää tasaisemmin työajalle ja vapaa-ajalle, lomille ja lomien välille.


Itsestään huolta pitävät työntekijät ja työntekijöistään huolehtivat työnantajat viihtyvät muuten usein yhdessä.
Samoin ne, jotka eivät pidä huolta.