Oletko huippuosaaja, perushyvä vai aloittelija - ja miten se näkyy?

Mistä huomaat, oletko alasi huippuosaaja vai onko huipulle vielä matkaa? Näkyykö se päällepäin? Voiko joku muu huomata ammattitaitosi tason ehkä jopa sinua paremmin? Miten asiakas erottaa, onko hän huippuosaajan vai taitamattomamman tekijän käsissä? Vai erottaako asiakas sitä?

Halutaanko ostaa laatua ja huippuosaamista? Vai riittääkö useimmiten vain se, mikä saadaan ulkoisesti näyttämään laadulta?

Ammattitaitoisuuden käsite on usein työnohjauksessa pohdittu aihe. Miten se näkyy? Miltä se tuntuu? Miten sen voi tuoda esille? Vertauskuvallinen suosikkini tämän aiheen käsittelyyn on autolla ajamisen taidon kehittyminen. Se on jäänyt mieleeni psykologian professori Esko Keskisen luennoilta - ajalta jolloin itse olin aivan aloittelija.

Aloittelevan kuljettaja ei yleensä vielä pysty käyttämään auton ohjaukseen ja hallintaan tarkoitettuja laitteistoja sujuvasti ja jouhevasti, vaan niihin pitää keskittyä. Huomio on pitkälti auton sisällä, käsissä ja jaloissa. Kytkin, vaihteet, polkimet ja ratti - mitä liikutan ja missä järjestyksessä. Ajatuksissa olevan timintaketjun osat ovat vielä hyvin pieniä: paina kytkin alas, liikuta vaihdekeppiä oikeaan suuntaan, nosta kytkin ylös. Huomiota ei välttämättä vielä riitä juurikaan auton ulkopuoliseen maailmaan, nopeuden säätelyyn tai  muun liikenteen seuraamiseen.Tavoitteena voi olla vaikkapa olla törmäämättä mihinkään ja päästä seuraavaan etappiin, ettei auto sammu ja että se pysyy omalla kaistalla. Mitä ikinä työksesi teetkin, saatat ehkä tunnistaa tämän kehitysvaiheen ammatillisen kehittymisesi alkutaipaleelta.

Ihan alussa aloittelija on helppo erottaa huippuosaajasta. Aloittelijalla on usein liikaa tai liian vähän luottamusta omiin taitoihinsa. Se näkyy haparoivuutena tai liian kovana vauhtina ja töksähtelevinä virhearvioina. Aloittelijan suoritus ei ole juuri ollenkaan automatisoitunut. Huomio kiinnittyy yksittäisiin asioihin ja niihinkin vain vuorotellen, laajoja kokonaisuuksia tai edes niiden olemassaoloa on vaikea hahmottaa. Suorituksen tavoitteetkin ovat konkreettisia ja lähietäisyydellä: miten saan tämän tehtyä. Keskitytään siihen, että yksittäinen työsuorite saadaan sujumaan. Aloittelija ei pääsääntöisesti vielä ollenkaan tiedä tai hahmota, mitä kaikkea oikeastaan edes pitäisi osata ollakseen huippuosaaja. Alkuvaiheessa taitojen kehitys on kuitenkin nopeaa ja perusasiat alkavat sujua varmemmin. Harjoittelun ja kokemuksen myötä aloittelija itsekin huomaa, että osaa enemmän kuin alussa. Huippuosaajaksi on kuitenkin vielä pitkä matka. Toiset tiedostavat tämän hyvin, toiset eivät.

Alkuvaiheen jälkeen kuljettaja hallitsee poljinten, vaihteiden ja auton muiden hallintalaitteiden toiminnan jo niin hyvin, että osa toiminnoista on automatisoitunut. Niihin ei tarvitse kiinnittää enää jatkuvaa huomiota. Kuljettajan keskittyminen suuntautuukin nyt enenevässä auton ulkopuolelle liikennemerkkeihin, liikennesääntöihin ja muun liikenteen seuraamiseen. Kuljettaja pystyy jossain määrin suhteuttamaan omaa toimintaansa ja valintojaan ulkoiseen tilanteeseen ja muihin tienkäyttäjiin niin, että liikkuminen paikasta toiseen on suhteellisen sujuvaa. Kuljettajan ajatuksissa olevat toimintaketjut muodostuvat jo osista, jotka sisältävät pienempiä automatisoituneita toimintaketjuja: vaihda pienemmälle vaihteelle, jarruta, vilkuta, käänny.

Ammattitaidon tässä kehitysvaiheessa jotkut osataidot alkavat automatisoitua ja sujua rutiinilla. Niihin ei välttämättä tarvitse enää keskittyä, vaan huomiota voidaan suunnata samanaikaisesti muihinkin asioihin. Toimintaketjut muodostavat pieniä kokonaisuuksia ja kytkeytyvät mahdollisesti muiden työntekijöiden tai osaprosessien toimintaan. Toiminnassa voidaan kiinnittää huomiota pelkän sujumisen tai virheiden välttämisen lisäksi myös laatuun. Erilaisia toimintoja voidaan suunnitella paremmin, sillä tavoitteet eivät ole enää seuraavassa hetkessä, vaan hieman kauempana. Yksittäisen työsuoritteen sijaan keskitytään ennemmin esimerkiksi siihen, miten yksittäinen työvuoro tai työpäivä saadaan sujumaan. Suoriutuminen voi tässä vaiheessa näyttää ulkopuolisen silmiin jo kokeneen ammattilaisen työltä. Ulospäin näkyvät erot keskinkertaisen osaajan ja huippuosaajan suoriutumisen välillä eivät ole yhtä helposti huomattavissa kuin erot aloittelijan ja keskinkertaisen välillä. Myös kokemus omasta taitavuudesta vaihtelee tässä kehitysvaiheessa. Toiset saattavat tässä kehitysvaiheessa pitää itseään jo hyvinkin taitavina - toiset taas näkevät taitavuuden lisääntymisen myötä entistä selkeämmin myös kehitystarpeita ja huipulle johtavan pitkän tien.

Kun kuljettajan taidot kehittyvät, yhä monimutkaisemmat prosessit alkavat automatisoitua. Pikkuhiljaa auton laitteiston hallinnan lisäksi väistämissäännöt ja liikennemerkkien merkitykset ja muun liikenteen huomiointi alkavat tulla selkäytimestä. Huomiota alkaa riittää peileistä havaittavien asioiden tarkkailulle, liikennetilanteiden ennakoimiseen ja esimerkiksi oikean kaistan valintaan jo hyvissä ajoin. Ajotaidon karttuessa kuljettaja pystyy miettimään myös toisten tielläliikkujien aikeita ja ennakoimaan niitä omassa toiminnassaan. Tavoitteena on sujuva kulkeminen ja mukava ajokokemus. Haasteita saattavat tuoda kuitenkin vielä esimerkiksi yllättävät liikennetilanteet ja uudet ajoympäristöt. Löydätkö tämän kehitysvaiheen omasta työstäsi?

Tässä vaiheessa työntekijän työskentely sisältää usein jo niin paljon osaamista, että ulkopuolisen silmissä on vaikeaa erottaa perusosaajaa huippuosaajasta. Työsuorituksessa alkaa olla varmuutta, rutiinia ja ennakointia. Nämä näkyvät ulospäin usein sujuvan näköisenä suoriutumisena ja lopputuloskin näyttää onnistuneelta. Tässä vaiheessa keskeisenä yksilöllisenä erona alkaa nousta esiin asennoituminen ja tapa asettaa tavoitteita. Jotkut pitävät itseään tässä kohtaa vielä aloittelijoina ja toiset taas konkareina. Osa pyrkii tietoisesti kehittämään itseään vielä eteenpäin ja parantamaan suoriutumistaan. Toiset taas saattavat olla tässä vaiheessa jo melko tyytyväisiä työnsä tasoon, eivätkä koe erityistä tarvetta taitonsa kehittämiselle. Vaikka taidot kehittyvätkin toistamisen ja kokemuksen myötä vielä melko pitkään, kaikista ei kuitenkaan tule huippuosaajia.

Huippukuskin ajotoiminnoista suuri osa on automatisoituneita prosesseja. Hän ennakoi paljon sellaisiakin asioita, joita toiset eivät edes huomaa. Ajoa ja reitin valintaa ohjaavat monenlaiset havainnot ja ennakkotiedot mm. sääolosuhteista, ruuhkien sijainnista, tien kunnosta, aikatauluista tai vaikkapa ajoreittien varrella olevista maisemista ja pysähdyspaikoista. Huippukuskin ajo on tasaista ja se näyttää kiireettömältä ja helpolta. Kuljettajan huomio on suurissa kokonaisuuksissa, kuten taloudellisessa ajotavassa ja optimaalisimman ajoreitin valinnassa. Huippukuski osaa ennakoida ja välttää monet riskitilanteet eikä yleensä joudu turvautumaan äkkijarrutuksiin. Jos yllättävä tilanne kuitenkin tulee, huippukuski pystyy reagoimaan nopeasti eikä helposti menetä ajoneuvonsa hallintaa. Kokemuksen kautta hänellä on toimintamalleja erilaisiin tilanteisiin ja tehokas havainnointi mahdollistaa toimivan mallin löytämisen nopeasti.

Huippuosaajan tunnusmerkkejä ovat laajojen merkityksellisten kokonaisuuksien hahmottaminen sekä ongelmien hahmottaminen syvällä ja periaatteellisella tasolla. Huippuosaajat ovat taitavia oman toimintansa tarkkailijoita ja panostavat ongelmien laadulliseen tarkasteluun niitä havaitessaan. Virheet eivät yleensä edusta heille uhkaa, vaan he ovat hyviä oppimaan niistä. Huippuosaajat ovatkin suoriutumisessaan nopeita ja tekevät vain vähän virheitä. Huippuosaajan tavoitteetkin ovat laajoja. Huippuosaaja ei keskity yksittäisen työsuorituksen tai työvuoron sujumiseen, eikä tavoitteena ole välttämättä edes seuraava kvartaali. Tavoitteet ovat kokonaisvaltaisia ja voivat liittyä vaikka koko alan kannalta merkitykselliseen toiminnan kehittymiseen. Löydätkö itsestäsi huippuosaajan ominaisuuksia? 

Tarvitaanko työelämässä sitten huippuosaajia? Kilpailutukset ja lyhyen tähtäimen tavoitteet eivät juuri kannusta pitkälle tielle kohti huippuosaamista. Palvelun tilaaja ei myöskään aina osaa erottaa huippuosaajaa keskinkertaisesta. Joskus taitava myyntipuhe saa suuremman painoarvon kuin taitava asiaosaaminen. Pitkän aikavälin tavoitteissa ja tuloksissa huippuosaamisen voima on kuitenkin suuri.

Toisinaan työelämästä on kuulunut, että aiempaa useammin jo opiskelijat ja vastavalmistuneet tulevat työpaikalle itseään huippuosaajina pitäen. Näin voi olla, vaikkei aloittelija oikeasti vielä edes tunnista niitä työn puolia, joihin huippuosaaminen ja suurten kokonaisuuksien hallinta liittyy. Tämä on ehkä aikamme ilmiö, jossa tärkeää on monesti näyttää taitavalta kehittyä nopeasti ja saada aikaan - jotain.

Itsevarmuus on tietysti hyvä asia. Ylimielisyys ja suuret luulot eivät kuitenkaan kuulu huippuosaajan ominaisuuksiin. Oman osaamisen rajallisuuden ymmärtäminen on huippuosaajan ja myös tulevan huippuosaajan tunnusmerkki. Siitä kumpuaa terve epävarmuus, jota pyritään kompensoimaan oppimalla ja ymmärtämällä lisää - ja asettamalla uusia, korkeampia tavoitteita. Aidosti huipputaitavaksi kehittyminen vaatii huomattavan paljon nöyryyttä - ja yleensä kymmenisen vuotta.